K.J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo

Presidentti K.J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo

Presidentti K.J. Ståhlbergin (1865-1952) lapsuudenkotimuseo sijaitsee Haapajärvellä, osoitteessa Ronkaalankuja 4.

Varaukset ja tiedustelut: kulttuurituottaja p. 044 4456 201

Kaarlo Juho Ståhlberg (1865–1952) – lapsuus ja nuoruus

”Minulla on puolestani ensimmäiset lapsuudenmuistoni Haapajärveltä, eivätkä ne siteet katoa muualla vaeltaessanikaan.”

K. J. Ståhlbergilla virtasi suonissaan kuuluisaa suomalaista pappis- ja virkamiesverta, sillä isän ja äidin puolelta hän polveutui muun muassa Castrén-, Cajanus- ja Snellman-suvuista.

K. J. Ståhlbergin syntyessä vuonna 1865 perheen isä Johan Gabriel Ståhlberg toimi Alavieskan kappalaisena. Perhe, johon kuului isän ja Kaarlo Juhon lisäksi äiti Amanda Gustafva Castrén sekä sisar Alma ja myöhemmin myös veli Fredrik, muutti Haapajärvelle Kaarlo Juhon ollessa neljän vuoden ikäinen vuonna 1869.

Perhe Ståhlberg saapui Haapajärvelle heti suurten kuolonvuosien jälkeen. Elämä 1800-luvun lopun pappilassakin oli tuohon aikaan varsin vaatimatonta, mutta tästä huolimatta elämä ja lapsuus Haapajärvellä olivat jättäneet lähtemättömät jälkensä K. J. Ståhlbergiin. Lapsuudessaan pappilan lapset Kaarlo Juho ja hänen sisaruksensa omaksuivat muun muassa tasavertaisuuden ajatuksen ja suomen kielen leikkiessään tasavertaisina yhdessä muiden lasten kanssa.

K. J. Ståhlbergin isä Johan Gabriel Ståhlberg ei ehtinyt palvella Haapajärven seurakuntaa kauaa, sillä kutsu ajasta iäisyyteen tuli jo vuonna 1873. J. G. Ståhlbergin hauta Haapajärven kirkon luona. Elämä ilman perheenpäätä oli rankkaa, sillä äiti jäi asumaan Haapajärvelle yksin neljän alaikäisen lapsen kanssa. Kaarlo Juho vietti lapsuuttaan Haapajärvellä aina vuoteen 1877, kunnes äiti Amanda Gustafva laittoi jo viisitoistavuotiaaksi ehtineen Kaarlo Juhon yhdessä sisaruksensa Alman kanssa kouluun Ouluun.

Opintielle astuttuaan Kaarlo Juhosta sukeutui nopeasti varsin viisas ja kunnianhimoinen oppilas – hän oli Oulun suomalaisessa yksityislyseossa opiskellessaan joka vuosi luokkansa priimus. Kotonaan suomenmieliseksi ja -kieliseksi kasvatettu K. J. Ståhlberg hakeutui suomenkieliseen lyseoon, mikä oli harvinaista tuon ajan pappissukuun kuuluneelle nuorukaiselle – olihan pappissukuun kuuluneiden nuorten katsottu ennemmin hakeutuvan ruotsinkieliseen, herrasväelle tarkoitettuun opinahjoon. Ylioppilaaksi K. J. Ståhlberg kirjoitti vuonna 1884 erinomaisin arvosanoin: ylioppilastutkinnon arvosanaksi tuli laudatur, ja päästötodistuksenkin keskiarvo oli tuolle ajalle hyvin korkea, 9,20.

K. J. Ståhlberg suoritti yliopisto-opinnot, joista hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1887, oikeustieteen kandidaatiksi 1889, ja tohtorinarvon hän sai vuonna 1893 väiteltyään aiheesta ”Irtolaisuus Suomen lain mukaan”. Opiskeluaikoinaan Ståhlberg oli mukana aktiivisesti nuorsuomalaisten liberaalisen poliittisen ryhmän, Valvojan, toiminnassa. Monipuolisuutensa ja osaamisensa ansiosta K. J. Ståhlberg toimi opiskeluaikoinaan sekä ruotsinkielen opettajana lukiossa että Finland-lehden päätoimittajana.

Ura ja presidenttiys

Uransa aikana K. J. Ståhlberg ehti työskennellä monessa eri virassa. Opiskelujensa jälkeen Ståhlberg toimi muun muassa senaatin siviilitoimituskunnan protokollasihteerinä (1898–1903), Helsingin kaupungin rahatoimikamarin kanslia-apulaisena (1903–1905) sekä senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä vuona 1905–1907.

K. J. Ståhlberg toimi uransa aikana myös professorina ja kansanedustajana. Hallinto-oikeuden professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1908 ja virka kesti aina vuoteen 1918 saakka. Tänä aikana Ståhlbergilta ilmestyi hänen merkittävin teoksensa, Suomen hallinto-oikeus I ja II, joka oli pitkään yksi lainopillisen tiedekunnan tärkeimmistä oppikirjoista. Eduskunnan puhemieheksi Ståhlberg valittiin vuonna 1914. Hallitusmuotokiistassa, eli kiistassa tulevan Suomen valtiomuodosta, Suomea tasavaltaiseksi itsenäistymisen aikoihin ajanut K. J. Ståhlberg valittiin perustuslakikomitean ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi vuonna 1917.

Vuonna 1919, jolloin Suomelle valittiin ensimmäinen presidentti, K. J. Ståhlberg toimi vielä hallinto-oikeuden presidentin virassa. Ståhlberg itse oli varma Mannerheimin valinnasta, eikä hän ollut alun perin valmistautunut valtion päämiehen rooliin. Äänet presidentinvaalissa Ståhlbergin ja Mannerheimin välillä menivät Ståhlbergin hyväksi äänin 143–50. Presidentinvaalien tuloksen julkistuttua Ståhlberg lausui eduskunnassa juhlallisen vakuutuksensa, jonka alkajaisiksi hän totesi muun muassa seuraavaa:

”Suomen kansaneduskunnan perustuslain mukaan tekemää päätöstä on minun noudatettava. Minun on ryhdyttävä Suomen tasavallan presidentin vastuunalaiseen toimeen.”

K. J. Ståhlbergin presidenttikaudella (1919–1925) suureen rooliin nousivat juuri itsenäistyneen Suomen ongelmat. Hallitusmuotokiistassa toiseksi jääneet monarkistit aiheuttivat Suomen ensimmäiselle presidentille päänvaivaa, ja myös suhde Mannerheimiin pysyi varsin etäisenä ja kylmänä. Varsinkaan monarkistit eivät juuri Ståhlbergista välittäneet – juristina toiminutta ja jäykästi käyttäytynyttä suomalaista fennomaania Ståhlbergia verrattiin kovin ottein Mannerheimiin, joka oli ennen kaikkea kokenut maailmanmies, soturi ja hovietiketin osaava.

Presidenttikautensa jälkeen Ståhlberg toimi muun muassa lainvalmistelukunnan vanhempana jäsenenä (1926–1946). K. J. Ståhlberg oli myös lähellä tulla valituksi uudelleen presidentinvirkaan vuosina 1931 ja 1937 – esimerkiksi vuoden 1931 presidentinvaaleissa K. J. Ståhlberg hävisi presidentin viran niukimmalla mahdollisella äänimäärällä (149–150) Pehr Evind Svinhufvudille.

Lähteet
Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Ståhlberg, Kaarlo Juho (1865–1952).
Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Haapajärven kirkkoranta.
Kirjasto Virma: K. J. Ståhlberg.
Presidentti K. J. Ståhlbergin lapsuudenkoti -esitteet ja Juha Erosen K. J. Ståhlbergista ja Ronkaalan pappilasta kertomaa.

Ronkaalan pappila

Vuonna 1784 rakennettu Ronkaalan pappila on toiminut Kaarlo Juho Ståhlbergin lapsuudenkotina. Nykyisin se sijaitsee alkuperäisellä paikallaan lähellä Haapajärven seurakuntataloa ja kirkkoa.

Pappilarakennus on vuosien saatossa kokenut paljon. Kun sekä lapset että äiti Ståhlberg olivat muuttaneet Ouluun, möi Haapajärven seurakunta tyhjäksi jääneen Ronkaalan pappilan kunnalle vuonna 1898 – lunastushinnasta, joka oli 500 markkaa. Ronkaalan pappila on toiminut sittemmin muun muassa kunnantupana, postitoimistona sekä kansanhuoltovirastona aina sotien loppuun saakka. Koska rakennuksen tiloissa toimi aikoinaan myös muun muassa kunnanhuolto, kutsuttiin rakennusta erääseen aikaan leikkimielisesti ”rukoushuoneeksi”.

Rakennus ei ole myöskään säästynyt ajan hampaalta. Vuonna 1966 kotiseutuneuvos Juha Eronen ja toimittaja Ilmari Luhtasela perustivat Ståhlbergin lapsuudenkotimuseon entistämistoimikunnan, jonka tavoitteena oli pelastaa muutoin purettavaksi tuomittu rakennus. Entistämistyössä tärkeä merkitys oli kansalaiskeräyksellä, jonka suojelijana toimi presidentti Urho Kekkonen. Alkuperäiselle paikalleen siirretty lapsuudenkotimuseo sai tonttinsa lahjoituksena seurakunnalta. Museon avajaiset pidettiin 26.7.1969, ja niihin osallistui myös kansalaiskeräystä suojellut presidentti Urho Kekkonen.

Kekkonen vetosi keräyksen suojelijana kansalaisiin seuraavasti:

”Entisöitynä ja pappilaksi sisustettuna presidentti Ståhlbergin lapsuudenkoti palvelee arvokkaana historiallisena muistona sekä matkailua että kotiseututyötä. On varma, että monen monet maanmiehemme – mistä päin Suomeamme he sitten ovatkin – tulevat vuosien ja vuosikymmenien varrella viivähtämään presidentti Ståhlbergin lapsuudenkodissa.”

Pappilan rakennus ja pihapiiri

Ronkaalan pappilaan kuuluu olennaisena osana myös toinen rakennus, pappilan aitta. Aitassa on nuori Kaarlo Juho nukkunut kesäyönsä, ja se oli myös perheen muiden lasten ahkerassa kesäkäytössä. Pappilan pihasta on mahdollisuus nähdä tämä aitta, mutta varsinaista lähempää tutustumis- ja vierailumahdollisuutta ei ole. Alkuperäiseen pihapiiriin on kuulunut myös muita rakennuksia, kuten sauna ja navetta, joita ei kuitenkaan enää ole olemassa.

Ronkaalan pappilan katto on nykyisellään mansardimuotoinen pärekatto, mutta rakennuksen aiemmissa vaiheissa katto on ollut myös suora. Museon entisöinnissä mansardikatto palautettiin, sillä se kuului myös alkuperäiseen Ronkaalan pappilaan ja K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotiin. Osa rakennuksen lahonneista hirsistä jouduttiin korvaamaan museon entisöintivaiheessa toisesta rakennuksesta otetuilla hirsillä – rakennuksen oma hirsikanta kuitenkin pyrittiin pitämään mahdollisimman alkuperäisenä.

Huoneet

Tultaessa sisään pappilaan tullaan pappilan eteiseen, jossa sijaitsee muun muassa valokuvataulut museon entisöinnin vaiheista ja vihkimistilaisuudesta sekä presidentti K. J. Ståhlbergin rintakuvan paljastustilaisuudesta.

K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseosta löytyy myös Kaarlo Juho Ståhlbergin isän, Johan Gabriel Ståhlbergin, työhuone. Työhuoneessa on Suomen tuleva ensimmäinen presidentti opetellut aakkosia isänsä Johan Gabrielin opastuksella. Työhuoneessa on kappalainen myös ottanut vastaan ja puhutellut vieraitaan. Kirjahyllystä löytyy vanhaa, uskonnollishenkistä kirjallisuutta, josta Haapajärven nuori kappalainen Johan Gabriel Ståhlberg aikoinaan ammensi hengenravintoa. Työhuoneesta löytyy K. J. Ståhlbergin myöhemmistä vaiheista kertovia valokuvia sekä muita mielenkiintoisia esineitä.

Pappilaan kuuluvat olennaisina osina myös makuuhuone ja pappilan sali. Makuuhuoneessa ovat nukkuneet nuorimmat lapset vanhempiensa kanssa, ja salissa on kestitty vieraita. Varsin suuressa salissa sijaitsee kauniit tummat, uusrenessanssia olevat tuolit ja sohvapöytä. Lattia salissa on alkuperäistä puuta, ja myös kakluuni on entisöity Museoviraston antamien sääntöjen mukaan.

Ronkaalan pappilan järven puoleisessa päässä sijaitsee keittiö ja ruokailuhuone. Ruokailuhuone on hengeltään koruton, mutta rauhallinen. Keittiössä ruoanlaitosta on huolehtinut tähän tehtävään palkattu emäntä. Keittiöstä löytyy myös mitä moninaisimpia keittiövälineitä, joista osaa ei nykyajan ihminen enää välttämättä tunnista! Nähtävillä keittiössä on muun muassa Kaarlo Juho Ståhlbergin ja hänen siskonsa Alman voirasia, jolla koululaisten voi kulki aina Haapajärveltä kouluun Ouluun saakka. Vaikka keittiöstä löytyy uuni, suoritettiin varsinaiset leipomiset kuitenkin erillisessä rakennuksessa.

Museossa on myös yläkerta, josta löytyy niin ikään K. J. Ståhlbergin elämästä kertova valokuvanäyttely. Yläkerrassa on myös kaksi huonetta, joista toinen on toiminut vierashuoneena ja toinen palvelijanhuoneena. Huoneiden sisustus on varsin vaatimaton ja koruton.